Takaisin

PIIRUSTUSTASOJEN KÄYTTÖ

Piirustustasoja voidaan kuvata läpinäkyviksi kalvoiksi, jotka kukin sisältävät vain määritellyn tason mukaisia graafisia ja alfanumeerisia elementtejä. Piirustasojen avulla voidaan hallita suunnitelman näkyviä elementtejä ja siten suodattaa näkyviin haluttua tietoa. Eri piirustustasoille kuvataan esim. kantavat rakenteet, kevyet väliseinät, ovet, ikkunat, ovikoodit, päämitat, moduuliverkot jne. Piirustustasoja voidaan sytyttää, sammuttaa, jäädyttää tai lukita halutulla tavalla sekä muodostaa tasoista eri tasoyhdistelmiä eri tulostus- ja näkyvyystarpeita silmällä pitäen.

Kuvatasoihin liittyy väri ja viivatyyppi. Väri vaikuttaa käytettyihin viivanpaksuuksiin tulosteissa sekä helpottaa kuvatasojen hallintaa kuvaruudulla.

PIIRUSTUSTASOJEN NIMEÄMINEN

Värien ja viivatyyppien määrittämisen ohella tulee piirustustasojen nimet olla projektissa yhteisesti sovittuja ja yksiselitteisiä. Yleisen tasonimikkeistön tarkoitus on yhdenmukaistaa projektiosapuolelta toiselle siirrettävän tiedon rakenne. Integroidussa suunnittelussa on projektikohtaisesti sovittava yhdenmukaisten kuvatasojen käytöstä.

Suomessa käytetyt yleisimmät tasojärjestelmät pohjautuvat Talo 80 -nimikkeistöön ja sen muunnelmiin sekä Talo 90 -nimikkeistöön, joka puolestaan perustuu ISO-standardiin. Uusi Talo 2000 tasojärjestelmä on tulossa käyttöön. Talo 2000 -järjestelmä soveltuu aiempaa paremmin tuotemallintamiseen.

ISO-standardia hyväksikäyttäen voidaan piirustustasoille luoda yhtenäinen tunniste, joka on ohjelmallisesti yksiselitteisesti tulkittavissa. Suunnitteluohjelmien piirustustasojen käännöstoiminnoilla tai erilaisilla apuohjelmilla muunnetaan Talo 90-koodi käyttäjälle selkokieliseksi. Piirustustasot ja niiden käyttö on esitetty RT-korteissa

RT 15-10599 CAD-kuvatasot, yleinen rakenne sekä
RT 15-10600 CAD-kuvatasot arkkitehtisuunnittelussa.

ISO-SYNTAKSIIN PERUSTUVA TALO 90 -PIIRUSTUSTASONIMIKKEISTÖ

Talo 90 -järjestelmä perustuu ISO-työryhmän mietintöön, jonka luonnoksen pohjalta nykyinen RT-kortiston mukainen tasonimikkeistö on tehty. Luonnoksen jälkeen on ilmestynyt virallinen versio, joka pakollisena käytettävän osuuteen on lisännyt yhden merkin lisää. Siten ISO-koodin pakollinen osuus on 11 merkkiä. Piirustustason syntaksin mukainen nimi on muotoa

A	R	F	2	-	1	-		E	U	-
1	2	3	4	5	6	7		8	9	10

Esimerkkipiirustustason ensimmäiset kaksi merkkiä on varattu osapuolen (agent responsible) kuvaamiseen. AR tarkoittaa arkkitehtisuunnittelua, RA rakennesuunnittelua. Sähkösuunnittelua tarkoittaa merkki E, ja koska osapuolitunnukselle varattu kenttä ei tule täyteen sille varatun kahden merkin mittaisena, merkitään toisen merkin paikalle -, joten osapuolitunnuksesta sähkön osalta tulee siis E-.

Seuraavat kolme merkkiä määrittävät Talo 90 -järjestelmän mukainen pääluokan (3. merkki) ja sitä täydentävät tunnisteet (4. ja 5. merkki). Pääluokkia ovat mm. D Aluerakenteet, E Maa- ja pohjarakenteet, F Rakennusosat, M Toimintainvestoinnit, T Tilatiedot. Esimerkiksi F- tarkoittaa rakennusosia yleensä ja F2 kantavia rakenteita. Seuraavat merkit ovat pääluokkaa täydentävä tunniste ja se on projektikohtaisesti sovittavissa, esimerkiksi ARF2-- erittelemättömät kantavat rakenteet, ARF21 betonirakenteet, ARF22 teräsrakenteet ja ARF23- puurakenteet jne. Edellä olevat ovat esimerkkejä ja projektikohtaisesti muokattavissa. Tärkeintä on, että projektissa on kaikilla suunnittelijaosapuolilla käytössä yhtenäinen nimikkeistö tai eri tasonimiä käytettäessä työkalut muuntaa piirustustasonimet projektin yhtenäiseen tasonimikkeistöön soveltuvaksi .

Yhdeksäs merkki määrittelee piirustustason sisältämän tiedon tyypin (PRESENTATION), esimerkiksi E merkitsee elementtiä ja voi pitää sisällään kantavien rakennusosien viivagrafiikan. Merkki T tarkoittaa tekstitietoa ja voi siis sisältää rakennusosiin liitettävän tekstitiedon esim. seinätyyppimerkinnän US1.

Viimeinen pakollisen osuuden merkki (STATUS) selvittää, onko rakennusosa uusi (U) vai vanha rakenne (V), purettava (P) vai säilytettävä (S). Esimerkin kirjaimet ovat lyhenteitä suomen kielestä, mutta maan kielisyydestä riippumatta ISO-syntaksin mukaan on tietyllä paikalla olevalla merkillä vain tietty merkitys.

Tietyn koodipaikan sitominen tiettyyn merkitykseen mahdollistaa ohjelmallisesti eri tasojärjestelmien väliset piirustustasomuunnokset.

© ARKITDATA 2004
Tämä materiaali on tehty arkkitehdin tietotekniikan opiskelua varten. Materiaalin osittainenkin kopioiminen sekä kaupallinen käyttö missään tunnetussa muodossa, digitaalisesti tai paperilla, on kielletty ilman tekijän lupaa.

29 .9.2004 Marko Rajala